Aloitin toisen kerran ammattikorkeakouluopinnot elokuussa 2020 eli olen opiskellut nykyistä tutkintoani täysin koronan ja erilaisten rajoitusten varjostamana. Koen että oma kouluni on suoriutunut rajoitusten kanssa hyvin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että opiskelu on täysin erilaista kuin vuonna 2017, jolloin aloitin ensimmäisen kerran ammattikorkeakouluopinnot. Paljolti nämä muutokset ovat tietenkin ohimeneviä, mutta koen että on tärkeää huomioida meidän korona-opiskelijoiden tilanne.
Opiskelen Bachelor's Degree in International Business englanninkielistä tutkintoa. Kun aloitimme opinnot elokuussa 2020, oli uusi korona-aalto juuri saapumassa hieman rauhallisemman kesän jälkeen. Ensimmäinen orientaatiopäivä järjestettiin kampuksella. Orientaatiopäivässä saimme kuulla että noin 50% ryhmämme kansainvälisistä opiskelijoista oli vielä kotimaissaan, ja tuskin pääsisivät Suomeen ihan hetkessä.
Muuttuuko itsenäisyys yksinäisyydeksi?
Opiskelu vaatii paljon itsenäisyyttä, sitä on korostettu opiskelijoille. Kuitenkin tämä itsenäisyys on ollut voimakkaampaa näiden viimeisen kahden vuoden aikana kuin koskaan aiemmin opiskeluissa. Itsellä, joka olen maailmanluokan procrastinator, on tullut suuria vaikeuksia pysyä perillä etätunneista, tehtävistä ja ryhmätöistä, kun viestintä tapahtuu vain tietokoneen tai puhelimen välityksellä. Olen myös todella huono visuaalinen oppija enkä tahdo opi millään kirjasta lukemalla. Toki ryhmätyöt ovat suuressa painoarvossa opinnoissani, mutta ensimmäisen vuoden opiskelujen aikana kansainvälisessä opiskelijaryhmässäni suuri osa opiskelijoista oli vielä kotimaissaan. Tällöin ryhmätöiden järjestely erilaisten videopuheluiden ja viestittelyn avulla vaati valtavasti energiaa.
Nyt kun opiskelu on hieman vapautunut, ainakin itsellä on suuri kynnys lähteä kampukselle. Koen etten tunne vielä puolentoista vuoden opiskelujen jälkeen ryhmästäni kuin muutaman tyypin. Uskon että tämä ulkopuolisuuden tunne on monilla muillakin korona-aikana opiskelut aloittaneella. Sekä THL että Kela ovat tehneet selvityksiä opiskelijoiden voinnista ja jaksamisesta korona aikana, ja molemmat kertovat opiskelijoiden yksinäisyydestä. Jopa 70% opiskelijoista myös kokee, että korona-aikana opinnot ovat myös vaikeutuneet.
Olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä huomannut, että opiskelijoiden tukipalveluita, kuten ohjattua opiskeluapua on tarjottu yleisesti opiskelijoille. Ennen olen kokenut nämä sellaisina tietäjät tietää ja osaa hakea tukea – juttuna. Toivoisin myös, että opiskelijajärjestöt kouluissa huomioisivat enemmän korona-aikana aloittaneiden opiskelijoiden asemaa ja heidän ryhmäytymistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti